Underground river 29.5.

Saarihyppelyä Puerto Princesasta, 28.5.

Kolmen vartin venematkan eka etappi oli Pandan Island.

Tämä kissaperhe sai myöhemmin osansa kalajämistä. Pennut olivat hyvin arkoja.

Reissuun kuului lounas.

Hierontoihin ehti osa.

Kukkoja oli paljon kiekumassa sivummalla. Ruuaksi, ja joskus kukkotappeluihin, sanoi oppaamme.

Muutaman tunnin snorklailun, syömisen, hierontojen ja yleisen lötköilyn jälkeen takaisin paattiin. 

Seuraava etappi oli koralliriutta, jossa sai snorklata merkityllä alueella. Liian matalille vesille ei saanut mennä. Näkyvyys ei ollut parhain. Tokaa kertaa snorklaava (allekirj) oli ihan fiiliksissä, kokeneemmat lupailivat, että parempaa on nähty ja luvassa. Täältä suunta olikin takas kotio.

Illalla menimme Baywalkille, kunnon päällystetylle rantabulevardille, joka on illan hämärään ja siedettävämpään ilmaan sopiva hengauspaikka. Lihaisten kojujen sijaan poikkesimme lähellä olevaan Ja Seafood Restaurantiin, jossa oli yllättävän hyvät tofukasvissapuskat.

Baywalkin valohärveli.

Seikkailua maan alla ja ilmassa

Aamuvarhaisella lähdettiin köröttelemään pitkin siksakkista viidakkotietä kohti Sabangia. Kuten tavallista, kuski paahtoi täysillä menemään ja kurveissa muisti välillä tööttäillä varoitukseksi mahdollisille vastaantulijoille. Upeat oli kyllä maisemat viidakon keskellä, vihreää ja vehreää. 

Sabangissa pikainen check-in hotelliin, ja sitten kohti maanalaista jokea, joka on paikan ehdoton nähtävyys. Maailman pisin eli yli 8km pitkä maanalainen joki, jonne pääsee veneellä. Matka sinne oli myös elämys, venekyyti paratiisimaisemissa ja kävelypolku tiheässä viidakossa, välillä väistellen mehupulloja ja muovikasseja varastelevia makakiapinoita, sekä parimetrisiä liskoja (monitor lizards). Joki oli huikean upea, paikoin luola oli tosi korkeakin ja erikoisia muodostelmia täynnä. Siellä me piskuisella venehellä mentihin, yksi meloi ja yksi tähtäili taskulampulla. Jos katosta tippuva neste oli kylmää, oli se hyvä merkki, koska silloin se oli vain vettä, eikä lepakoista tippuvia jätöksiä. Pikkupikkulepakoita oli kaikkialla, roikkui katosta ja lenteli ohitse joka puolelta. Kulkuaukossa oli hieman ruuhkaista..

Jatkettin seikkailuja 800m pitkällä vaijeriliu'ulla viidakosta meren yli pienelle saarelle. Kypärä päähän ja valjaista vaijeriin kiinni ja eiku menoksi. Liuku kesti puolitoista minuuttia ja maisemat taas mielettömät. Osa porukasta jättäytyi suosiolla moisesta hurjailusta ja bongaili käärmeitä mangrovekierroksella. 

Takaisin hotskulle tultaessa piti alkaa metsästämään huomisen kyytiä El Nidoon. Olipahan taas show sekin. Olisi järjestynyt jos jonkinmoista kiikkerää purkkia, kahdeksalle ihmiselle,  kahdeksalle matkatavaralle ja kahdeksan tunnin matkaan, justjoo. Mitä vaan myydään ja ihan kaikki järjestyisi jos vaan tajuaisimme ostaa. Heti alkaa aikamoinen kuhina ja puoli kylää säntäilemään paikasta toiseen, kun vaan sattuu mainitsemaan että tarvitsisi jotain. 

Onneksi sitten löytyi kelvollinen kyyti ja pystyi hyvillä mielin palkitsemaan itsensä hieronnalla, herkkuruoalla ja oluella. Lemongrass-kookoskastike-tunapihvejä, omnomnom. Puolet ruoasta taisi mennä kyllä pöydän alle nälkäisille karvakuonoille. Samoin ruokapöytäseurustelu tapahtui enimmäkseen päät pöydän alla. Paitsi tuolle australianelävälle opetettiin tärkeimpiä suomalaisia sanoja, kuten ananasakäämä, hääyö ja löllö. 

Puerto Princesa, kuvia 27.5.

Luotettaviin lukeutuva vanki päästi meidät vankilaan.

Rikollinen!

Vankien tanssiesitys.

Miia puikoissa.

Riutuva jenkki eli vuoden 1944 verilöylyn muistomerkki.

Imas-vegepaikan kisu haltioissaan Mirvan käsittelyssä.

Liimanaamat rantsulla

Viidakkokaupunki Puerto Princesan lämpötilat kävivät ensimmäisenä päivänä sen verran kunnon päälle, että toinen päivä päätettiin viettää merellä. Varasimme täyden palvelun retken Honda Bayn saaristoon joka starttasi aamulla heti paahtoleipien ja munakokkeleiden jälkeen. Pääkohteena oli Pandan Island, jossa pääsimme heti huuhtoutumaan mereen. Snorklailujen välillä oppaamme kokkasi meille vähän sapuskaa ja sitten osa porukasta kipaisi vielä rannalle hierontaan. Mukavan rentouttava päivä, vaikka hieman tämä Pandan Island oli turhan vilkas paikka ja rivissä istuvat filippiinomiehet hieman häiritsivät meidän vesileikkejä suoralla tuijotuksellaan. Kotimatkalla kipaisimme vielä snorklailemassa yhdellä riutalla, minkä nimi ei nyt tule mieleen. Näkyvyys oli huono ja snorklailu rajattu pienelle alueelle, hienoa huomata että sentään jonkinverran täällä suojelevat riuttojaan, jotka ovat monin paikoin tuhottuja johtuen räjähdyskalastuksesta.

Retkeilyjen jälkeen vietimme hetken aikaa hotellilla suihkujonossa (meillä on kuuden hengen huone)ja otimme taas mopoautot eli tricyklet allemme ja hurautimme pankkiautomaatin kautta Bay Walkin alueelle syömään. Ruoka oli jälleen kerran loistavaa. Ruokapuoli jännitti kovasti ennen reissua, mutta ainakin täällä Puertossa ollaan onnistuttu saamaan herkkuruokaa joka päivä. Olisi ollut kivaa pyöriä sataman alueella vähän pidempäänkin, mutta huomenna on herätys kukonlaulun aikaan joten eikun ahtautumaan taas kotteron kyytiin ja hotellille pakkaamaan.

Nyt me täällä istuksitaan hotellilla juomassa yhdet oluset ja täällä näyttäisi olevan jokin kisa meneillään siitä mitä kaikkea tavaraa voi ja pystyy liimata kiinni hikiseen naamaan. Kuvat on sensuroitu..;) Niin, jos ei ole vielä käynyt ilmi niin täällä on todella kuumaa ja kosteaa. Hikistä. Nihkeää. Limaista.

Vankiloita ja murtautumisia

Ensimmäinen aamu Palawanilla aloitettiin varaamalla reissu vankilaan. Omat tavaramme halusimme pitää varkaista turvassa, eli laukkujen lukkoon laitto oli ennen retkeä ohjelmassa. Siinä onnistuttiin hieman liiankin hyvin. Mrrjan kovan onnen laukkua ei enää saatu auki omasta toimesta, eikä hotellihenkilökunnasta ruuvimeisseleineen ollut sen paremmin apua. Eipä siinä sitten muu auttanut, kun pakata pinkki Samsonite autoon ja nähtävyyksiä katselemaan. Puerte Princesa on kaupunki viidakon keskellä, joka puolella vihertää. Vankila johon päädyimme on avovankila, josta kukaan ei halua paeta, koska silloin tulee luodista. Asukkaat oli värikoodattu turvallisuusluokitusten mukaan. Tosin suurin osa oli ihan siviilivaatteissa. Tatskoja paikassa sai kymmenellä tupakalla ta kahvikupposella. Nähtiinhän me siellä myös poikabänditanssia, hyvin oli moovit synkassa pojilla. Onneksi meillä välähti, että ammattimiehiä oli paikka pullollaan, ja saatiin apua päivänpolttavaan laukkukriisiin! Eli oikea mies paikalle, ruuvimeisseleineen töihin ja naps, matkalaukku auki eikä lukkokaan mennyt rikki. Ainoastaan hajosi meidän usko laukkujen lukkojen hyödyllisyyteen.

Vankilasta matka jatkui leipomon ja kutomon kautta katsastamaan mesta, jossa japanilaiset polttivat 143 amerikkalaista toisen maailman sodan aikana. Yksitoista pääsi pakoon. Jos kaasutus ja polttaminen ei riittänyt, jatkettiin hommaa käsikranaateilla ja katkomalla päät. 

Loppupäivää jatkettiin syömällä samassa vegemestassa, kun edellisenä iltana. Miksi vaihtaa hyväksi todettua? Ja baarikierroksella epämääräisin kuppiloihin. Illan kruunasi huonosti laulettu karaoke.

Päämäärässä

Pääsimme Puerto Princesaan juuri auringon laskiessa. Takana on puolitoista vuorokautta lähinnä ilmassa neljällä eri lennolla.

Ysabelle Mansioniin kirjautumisen jälkeen mopeditakseilla vegeraflaan, josta kuva. Streittarimeiningeistä mahat täynnä takaisin hotelliin nauttimaan ansaitut San Miguelit. Huomenna päästään tosi hommiin. Kamalat akat alkavat suorittaa! Menisikö vierailulle avovankilaan, katsomaan krokotiilejä, kaupunkikierrokselle, auringonlaskuristeilylle?

Täällä on kuumaa ja kosteaa, seinät täynnä liskoja, pimeä taivas salamoi.

Lähetetty Windows Phonesta

Nyt on meinaan jännät paikat, kun Mrrrj, kaksi Mirvaa, Miia, Minna, Pipsa ja Sari alkavat vihdoin tehdä lähtöä Filippiineille. Reissua on pähkitty jo yli puolen vuoden ajan ja nyt vihdoin saadaan lähteä!

Koska lentokoneet lähtevät aina järjettömiin aikoihin, saamme mekin heräillä huomisaamuna aiemmin kuin laki sallii. Ensin suuntana on Amsterdam ja siellä meitä kutsuu yhdentoista ja puolen tunnin maratonlento Guangzhouhun. Kiinan maaperältä matka jatkuu vielä Manilan kautta Puerto Princesaan Palawanille. Nyt eikun peukut pystyyn, että lennot menevät putkeen ja matkatavaratkin löytävät tiensä perille!

Katotaas miten kamalien akkojen käy. Eikun matkaan vaan.

Ps. Kraah, pitikö vielä pakata jotakin?