Aamuvarhaisella lähdettiin köröttelemään pitkin siksakkista viidakkotietä kohti Sabangia. Kuten tavallista, kuski paahtoi täysillä menemään ja kurveissa muisti välillä tööttäillä varoitukseksi mahdollisille vastaantulijoille. Upeat oli kyllä maisemat viidakon keskellä, vihreää ja vehreää.
Sabangissa pikainen check-in hotelliin, ja sitten kohti maanalaista jokea, joka on paikan ehdoton nähtävyys. Maailman pisin eli yli 8km pitkä maanalainen joki, jonne pääsee veneellä. Matka sinne oli myös elämys, venekyyti paratiisimaisemissa ja kävelypolku tiheässä viidakossa, välillä väistellen mehupulloja ja muovikasseja varastelevia makakiapinoita, sekä parimetrisiä liskoja (monitor lizards). Joki oli huikean upea, paikoin luola oli tosi korkeakin ja erikoisia muodostelmia täynnä. Siellä me piskuisella venehellä mentihin, yksi meloi ja yksi tähtäili taskulampulla. Jos katosta tippuva neste oli kylmää, oli se hyvä merkki, koska silloin se oli vain vettä, eikä lepakoista tippuvia jätöksiä. Pikkupikkulepakoita oli kaikkialla, roikkui katosta ja lenteli ohitse joka puolelta. Kulkuaukossa oli hieman ruuhkaista..
Jatkettin seikkailuja 800m pitkällä vaijeriliu'ulla viidakosta meren yli pienelle saarelle. Kypärä päähän ja valjaista vaijeriin kiinni ja eiku menoksi. Liuku kesti puolitoista minuuttia ja maisemat taas mielettömät. Osa porukasta jättäytyi suosiolla moisesta hurjailusta ja bongaili käärmeitä mangrovekierroksella.
Takaisin hotskulle tultaessa piti alkaa metsästämään huomisen kyytiä El Nidoon. Olipahan taas show sekin. Olisi järjestynyt jos jonkinmoista kiikkerää purkkia, kahdeksalle ihmiselle, kahdeksalle matkatavaralle ja kahdeksan tunnin matkaan, justjoo. Mitä vaan myydään ja ihan kaikki järjestyisi jos vaan tajuaisimme ostaa. Heti alkaa aikamoinen kuhina ja puoli kylää säntäilemään paikasta toiseen, kun vaan sattuu mainitsemaan että tarvitsisi jotain.
Onneksi sitten löytyi kelvollinen kyyti ja pystyi hyvillä mielin palkitsemaan itsensä hieronnalla, herkkuruoalla ja oluella. Lemongrass-kookoskastike-tunapihvejä, omnomnom. Puolet ruoasta taisi mennä kyllä pöydän alle nälkäisille karvakuonoille. Samoin ruokapöytäseurustelu tapahtui enimmäkseen päät pöydän alla. Paitsi tuolle australianelävälle opetettiin tärkeimpiä suomalaisia sanoja, kuten ananasakäämä, hääyö ja löllö.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti