Ensimmäinen aamu Palawanilla aloitettiin varaamalla reissu vankilaan. Omat tavaramme halusimme pitää varkaista turvassa, eli laukkujen lukkoon laitto oli ennen retkeä ohjelmassa. Siinä onnistuttiin hieman liiankin hyvin. Mrrjan kovan onnen laukkua ei enää saatu auki omasta toimesta, eikä hotellihenkilökunnasta ruuvimeisseleineen ollut sen paremmin apua. Eipä siinä sitten muu auttanut, kun pakata pinkki Samsonite autoon ja nähtävyyksiä katselemaan. Puerte Princesa on kaupunki viidakon keskellä, joka puolella vihertää. Vankila johon päädyimme on avovankila, josta kukaan ei halua paeta, koska silloin tulee luodista. Asukkaat oli värikoodattu turvallisuusluokitusten mukaan. Tosin suurin osa oli ihan siviilivaatteissa. Tatskoja paikassa sai kymmenellä tupakalla ta kahvikupposella. Nähtiinhän me siellä myös poikabänditanssia, hyvin oli moovit synkassa pojilla. Onneksi meillä välähti, että ammattimiehiä oli paikka pullollaan, ja saatiin apua päivänpolttavaan laukkukriisiin! Eli oikea mies paikalle, ruuvimeisseleineen töihin ja naps, matkalaukku auki eikä lukkokaan mennyt rikki. Ainoastaan hajosi meidän usko laukkujen lukkojen hyödyllisyyteen.
Vankilasta matka jatkui leipomon ja kutomon kautta katsastamaan mesta, jossa japanilaiset polttivat 143 amerikkalaista toisen maailman sodan aikana. Yksitoista pääsi pakoon. Jos kaasutus ja polttaminen ei riittänyt, jatkettiin hommaa käsikranaateilla ja katkomalla päät.
Loppupäivää jatkettiin syömällä samassa vegemestassa, kun edellisenä iltana. Miksi vaihtaa hyväksi todettua? Ja baarikierroksella epämääräisin kuppiloihin. Illan kruunasi huonosti laulettu karaoke.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti