Matka Sagadan vuoristokylään taittui tilavasti bussissa. Tällä kertaa viesti oli siis mennyt enemmän kuin hyvin perille, kun ollaan totuttu kaikkialla jo kuvailemaan isoin käsienpyörityksin, että kuinka monta meitä yhteensä on ja kuinka iiisot matkalaukut meillä kaikilla on. Maisemat olivat jylhät ja vehreät, ja seitsemän tuntia köröttelyä vuoristotiellä kului kuvatessa ja löhöillessä.
Noustiin siis puolentoista kilometrin korkeuteen, ja ensimmäinen huomio olikin, että onpas ihanan viileää, lähellä Suomen kesähellepäivää! Toinen huomio kylässä oli, että meitä ei täällä tuijoteta, ainakaan enää ihan kaikki, tai osoittele tai toivota tervetulleeksi Filippiineille. Aletaan siis lähestymään Manilaa, ja täällä näkyi jo muutamia muitakin kalpeanaamoja. Ja seuraava huomio oli, että iso osa taloista on tehty pellistä, joko suorasta tai aaltomaisesta. Opas kertoi seuraavana päivänä, että ne on kätevän kevyitä kuljettaa tänne ylös ja pitää asunnon sopivassa lämpötilassa. Sisätilat on vuorattu puulla.
Erikoista kaupungissa oli iltayhdeksästä aamuneljään kestävä ulkonaliikkumiskielto. Tapa on periytynyt toisen maailmansodan ajalta, mutta kyläläisten mielestä hyväksi todettua tapaa on turha muuttaa ja niinpä iltayhdeksäksi piti kiltisti kipittää hotskulle. Tämä ei tuottanut siinä mielessä vaikeuksia, että se alkoi olla jo vakiintunut nukkumaanmenoaika.
Koska täällä on vain kaksi päivää aikaa ja paljon suoritettavaa, oli kello tavalliseen tapaan soimassa auringonnousun aikaan. Porukka jakautui ensimmäisenä päivänä kahteen osaan, supersuorittajiin ja suorittajiin. Molemmat ryhmät vaelsi katsomaan kahta luolaa, luolan suulla roikkuvia hauta-arkkuja ja maanalaista jokea. "Extremeryhmä" suoritti lisäksi cave connectionin, kahden luolan yhdistävän 1,5 km pitkän maanalaisen käytävän oppaan ja oppaan lyhdyn kanssa. Vaikeustaso erittäin rankka, eikä suositella jos on yhtään ahtaanpaikankammoa. Allekirjoittaneen mielestä tämä osuus oli yksi upeimpia juttuja koko reissussa, ja olihan se aikalailla itsensä ylittämistä. Alkuosa mentiin paikoin niin kapeissa koloissa, että tällainen valaankokoinen länsimaalainen oli jäädä takapuolestaan kiinni. Muutama pahin kohta laskeuduttiin tai noustiin köysillä, ja paria paikkaa ei olisi millään päässyt eteenpäin ilman oppaan nostoapua tai tarkkoja neuvoja, missä järjestyksessä mikäkin jalka tai käsi täytyy laittaa mihinkin tai millä tavalla heilauttaa itsensä kiven toiselle puolelle. Kerran opas seisoi muurina laskeutumiskohdan ja jonkun mustan aukon välissä, koska aukkoon tipahtamisen eloonjäämismahdollisuudet olisivat kuulemma 3%:n luokkaa. Yhtä otsaruhjetta isompia vekkejä ei kuitenkaan tullut. Loppuosasta Sumagingin luolaan saavuttessa tila laajeni ja vetistyi, päästiin uimaan maanalaisissa uima-altaissa ja ihailemaan erilaisia kivimuodostelmia ja korallifossiileja. Eli rankkaa mutta hienoa oli.
 |
Lumiang-hautaluola on cave connection -reitin lähtöpiste.
 |
| Sumaging-luolan puoli on täynnä erilaisia kivimuodostelmia. |
 |
| Filippiinit tykkäävät löytää luolamuodostelmista erilaisia hahmoja. Tässä raskaana oleva kuningatar. |
 |
| Kuningas. Myös prinssi ja piileskelevä prinsessa asuttavat luolaa. |
Roikkuvat haudat ovat yksi Sagadan erikoisuuksista. Ennen katolilaisuuden saapumista kaikki kyläläiset on haudattu arkkuihin luolan suulle tai kallioseinämään, ja vieläkin osa haudataan perinteisellä tavalla. Paikalliset eivät uskoneet taivaaseen ja helvettiin, vaan kuolleet jatkavat erilaisessa olomuodossa elämäänsä, tarkkaillen maailmaa korkealla arkussa takaisin sikiöasentoon aseteltuina. Poikkeuksena ei-vanhuuteen kuolleet, jotka haudattiin matalalle ojansuuhun. He olivat alunperinkin olleet sitten "huonoja sieluja", mutta pääsivät silti kuoltuaankin kokemaan päivän ja yön vaihtelun. Ja 0-10-vuotiaina kuolleet haudattiin takapihalle suojelusenkeleiksi.
 |
| Modernimpi hautausmaa... |
 |
| ... jossa lehmät saivat vapaasti tallustaa. |
Toisena seikkailupäivänä lähdettiin koskenlaskuun kumiveneillä. Märkää ja hauskaa oli, toisten mielestä paikoin vähän tylsääkin ja toisten mielestä käytiin kuoleman rajamailla, riippuen omista mieltymyksistä ja kumman paatin ohjauksessa sattui olemaan. Porukkaa molskahteli veteen tasaisin väliajoin, mutta pelastusliivi pulpautti pinnalle ja kypärä suojasi pahimmilta kolhuilta, ja kaikki saatiin nostettua takaisin ylös ennemmin tai myöhemmin. Muutamaa mojovaa mustelmaa päästiin myöhemmin ihailemaan.
Lähtöpäivänä Angelesiin käytiin matkan varrella ihailemassa Unescon maailmanperintökohteiksi listattuja riisipeltoja. Kauniita olivat.
Kirjoittanut Sari, kuvat Pipsa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti