Lonely Planet kertoo, että kukkotappelu on filippiiniläisille kuin baseball jenkeille tai rugby uusiseelantilaisille.
Me emme ole törmänneet ilmiöön kuin mainosten muodossa. Kyseessä on kuitenkin rahakas "huvitus", johon satsataan "kunnolla". Tietyissä "eläinkaupoissa" on rivikaupalla rehuja, joiden luvataan parantavan taistelukukon suorituskykyä. Ready to Fight ja vastaavia merkkejä. Pakko pistellä lainausmerkkejä, koska me akat tietenkin paheksumme tällaista brutaalia ja järjestelmällistä eläinten kidutusta.
Kukkojahan täällä on todella paljon. Niitä ei Suomen tuotantolaitosten tapaan hiilidioksoida kuoliaiksi ja silputa pieninä tipusina. Calatangin kalastajakylässä aamun kukkokiekuu-kuoro oli huumaavin mitä olen kuullut. Yleensä herätyksestä ovat huolehtineet yksittäiset kieunnat siellä täällä, mutta Calitangissa äänessä oli ties kuinka monta yksilöä. Kukkojen määrän näkee myös siinä, että toisilla pihoilla on oikeita kukkotarhoja: lukuisia yksinkertaisia katoksia, joissa kukkoja on nilkasta kiinni.
Calitangin oppaamme sanoi, että kukkotappeluita järjestetään juhlien yhteydessä ja toisinaan sunnuntaisin. Toinen opas totesi, että joskus. Kolmas kertoi, että kukkotappelut olisivat espanjalaisten maahan tuoma laji, mutta tämä yleinen uskomus ei pidä paikkaansa. Juuret ovat pidemmällä.
"Keskiverto filipino rakastaa kukkoaan enemmän kuin lapsiaan." Näin kuulemma on lausahtanut espanjalaisten 1896 tappama kansallissankari Jose Rizal (lähde: The Rough Guide). Tiedä häntä.
Hyviä kuvia kukkotappelusta: http://timclayton.photoshelter.com/gallery-image/Sunday-Bloody-Sunday-Cockfighting-in-the-Philippines/
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti