Aamuvarhaisella taas herättiin tuskaisen kuumasta hotellihuoneesta ulkoa kuuluvaan diskojumputukseen. Jos tricyklekuskien musiikkimaku ei ole syynä aikaiseen heräämiseen niin viimeistään sen tekee aamukuudelta sammuvat sähköt, jonka jälkeen huone muuttuu saunaksi.
Luulimme pääsevämme Calitangiin jeepneyllä.
Mutta tällä se matka taittui.
Aamiaisen jälkeen matka terminaaliin taittui mukavasti ja viileästi tricyklen kyydissä. Terminaalissa meitä odotti paikallisbussi ja bussilastillinen ihmisiä, riisisäkkejä, kananmunakennoja ja pienen pieniä pussukoita, joita ihmiset toivat mukanaan. Ensimmäiset puoli tuntia saimme seurata paikallisten häsäämistä, kun kasseja toisen perään heiteltiin bussin katolle. Matkan varrella kyytiin nousi myös jonkinmoisia eläimiä kiinnisidotuissa riisisäkeissä. Vaikka matka alkuun tuntuikin kovin tuskaiselta ja vaikka luovuttaminenkaan ei ollut kaukana, alkoi lopulta matka sujua hieman jouhevammin ja perille päästiin puolessatoista tunnissa arvioidun 45 minuutin sijaan.
Mökkimme.
Ikää neljä päivää.
Ravintolan kerjurit. Tehokasta porukkaa.
Se on cashew!
Kylässä meitä odotti koko kasti maatalojen eläimiä, jotka olivat enemmän kuin innokkaita ottamaan vastaan rapsutuksia ja paijauksia. Osansa saivat mm. possu ja 4 päivän ikäinen vasikka. Lapset huutelivat innokkaana hellouhellouta ja paipaita ja olimme paikallisille melkoinen turistinähtävyys. Kylä oli 300 kotitalouden ja 2000 asukkaan kokoinen. Talojen alla asustivat possut ja sinkkutaloudet olivat kaiketi vähissä. Kyläkierros suoritettiin kaatosateessa yrittäen suojata tavarat pienillä keltaisilla muovipusseilla. Asustimme melko vaatimattomissa mökkeröissä. Niiden terasseilla oli ihanat riippumatot, joissa oli mukava loikoa ja pitää sadetta. Kylää reunusti upea ranta, jossa oli mukava katsella auringonlaskua. Tietysti lämpimän oluen kera.
Hiekkarantaa Calitangissa olisi vaikka muille jakaa.
Näköalapaikalla.
Lapu-lapua (punainen kala) ja jotakin toista menossa kyläläisten ruokapöytään.
Auringonlasku ja lämmin olut. Mmmmm...
Riippumatot olivat kovassa käytössä.
Täälläkään ei aamu alkanut rauhallisesti. Osa suunnisti aamuvarhaisella vilvoittavalle aamu-uinnille heti sen jälkeen, kun herätyksen oli toimittanut perinteisen sunnuntaisen kirkkokuoron lisäksi koirakuoro, kukkokuoro ja lehmäkuoro. Kirkkoon ei enää tämän seremonian jälkeen jaksettu, vaan otettiin suunta El Nidoa kohti. Ensin tietysti maisteltiin tuoreet kookosmaidot ja pyhäpäivien kookosherkut ennen kuoppaista matkaa takaisin.
Kookosjuomat valmistumassa.
Filippiiniläinen juhlaherkku: kookoksen lihan joukkoon laitetaan makeutettua tiivismaitoa. Ai että oli hyvää! Huomaa kaksi erilaista lusikkaa.
Kirjoittanut Mirva K., kuvatekstit Pipsa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti