Viidakon tähtöset siirtyvät Pohjois-Luzonille

Nyt on vesileikit leikitty ja aika siirtyä Pohjois-Luzoniin ja kohti hieman toisenlaisia seikkailuja. Lentelimme Coronilta suoraan Laoagiin, missä meitä odotti tähän astisista majoituksista se kammottaviin. Mutta eipä se mitään, suihkusta tuli vettä ja sängyssä tuli uni, joten ei meillä suurempaa hätää. Eniten majapaikassamme jäi harmittamaan lukuisat eläimet joita oli pihalla pienissä häkeissään. Pihalla oli mm. käärmeitä, kilpikonnia, apinoita ja krokotili. Jos tämän olisimme tienneet niin emme olisi moista hotellia valinneet. 

Ensihuomiomme Palawanin jälkeen olivat että täällä Luzonilla on selvästi vauraamman näköistä, hienoja taloja, jotka välillä näyttivät olevan kun jostain satukirjasta. Ihmiset hymyilevät ja huutelevat kaduilla "helou maam, helou maam, welcome to Philippines". Poliisit ja vartijat huutelevat muiden mukana, kaikilla leveä hymy naamalla.

Laoagia emme kovinkaan paljoa ehtineet tutkailla, mitä nyt iltasella istuimme parilla drinksulla pimeässä baarissa (täälläkin on näköjään sähkökatkoja) ja aamulla teimme pikaisen visiitin Laoagin ainoalle nähtävyydelle, elikkäs kellotornille. Sitten olikin aika palata hotelille, jossa huomasimme pian että meille on tehty oharit. Olimme edellisenä iltana sopineet että sama tyyppi, joka toi meidät jeepneyllä lentokentältä, veisi meidät aamulla Viganiin. Nähtävästi sopimus ei kuitenkaan ollut molemminpuoleinen ja meillä tuhraantui hetkinen siihen että saimme paikalle korvaavan kuljetuksen ja pääsimme lähtemään kohti Unescon maailmanperintökaupunki Vigania.

Laoagin kellotorni

Matkan varrella Paoayn hiekkadyyneillä

Kyydissä seisottiin ja kyyti oli välillä melko hurjaa

Paoayn kuuluisa kirkko käytiin kurkkaamassa matkan varrella

Viganissa majoituttiin perinteiseen kartanoon, joka oli kun museo. Meidän lisäksemme siellä on yöpynyt myös Tom Cruise ja muita elokuvatähtiä. Ensisilmäyksellä Vigan oli kivan näköinen kaupunki, mukulakivikatuja, hevoskärryjä, kivoja ravintoloita ja leppoisa ilmapiiri. Sadekausi on nyt alkanut ja Viganissa sen kyllä huomasi. Kävimme pizzalla ja hierojalla, jonka jälkeen huomasimme että koko Vigan on vedenpaisumuksen vallassa. Täällä kun sataa niin ei sada ihan vähän.

Villa Angela, Tomppakin nukkui täällä

Viganin öiset kadut olivat hiljaisia

Päivällä Viganin kadut täyttyivät hevoskärryistä ja matkamuistomyymälät myivät kaikki samoja käsitöitä.

Viganissa meillä ei ollut paljoakaan suoritettavaa, joten keskityimme ostosteluun ja hierojalla ramppaamiseen. Kävimmepä jopa iltaakin viettämässä ja herätimme jälleen huomiota paikallisten keskuudessa. Kaljalähetys saapui pöytäämme ja perässä rakkauskirje. Kirjeen kirjoittajakin liittyi myöhemmin seuraamme, mutta kommunikaatiovaikeudet hieman vaikeuttivat jutustelua.