Heti ensimmäiselle Coron-päivälle järjestettiin tehoretki, joka sisälsi melkeimpä kaikki must see-paikat. Meidän konkkaronkan saimme hösättyä satamaan jonkinmoisella tohinalla, mutta pientä jännitystä lähtöön tuotti venhehen hajoaminen kymmenisen metriä rannasta. Onneksi bangka saatiin pikaisesti kuntoon ja retkue liikkeelle. Ensimmäinen kohde oli Kayangan lake, jonne oli jonkinmoinen kapuaminen. Näköalapaikan näkymät olivat tuttuja kaikista Palawan esittelyistä, ja järvi oli hieno paikka snorklata kivimuodostelmia katsellen. Sukeltajapoppoo piipahti seuraavaksi Barracuda laken pohjassa, ja me muut snorklailtiin lähellä meressä. Epämiellyttävänä tuttavuutena meduusat tai mitkälie inhottavat polttiaiset miellyttävimpien kalakavereiden lisäksi. Vaarallisia meduusoja täällä ei onneksi ole, mutta eivät nuo vaarattomatkaan mukavia ole.
Jaa miltäkö tuntuu snorklata akvaariossa? Aika tosi siistiltä sanon. Paikka siis Siete Pecados eli Seitsemän Saarta. Kaloja oli seitsemän miljoonaa triljoonaa, ainakin. Mm. sellaisia pieniä pystyssä tanssijoita. Päät työnnettiin veteen reissulla vielä muutamia kertoja. Korallien lisäksi näkyi myös hylky.
Coron town todettiin päivässä melko tylsäksi mestaksi. Hierontapaikkoja ei meinannut löytyä eikä ollut muuta shopattavaakaan kun aurinkorasva. Inland toureja ei kukaan halunnut meille järjestää ("No maam"), eli vesille taas lähdettävä oli. Koko päivän hyppelyretkeä kun emme halunneet, pakkasimme rantakamppeet kasseihin ajatuksena ottaa paatti jostain. Ihan emme olleet vakuuttuneita ideamme loistavuudesta, mutta emme me montaakaan metriä ehtineet hotellilta kävellä, kun vastaantuleva pojankloppi lausui taikasanat. Siis että tahdotteko veneen. No toki tahdottin. Venepoikinamme toimi siis muutama englantia taitamaton teini. Noukkivat ne meille vedestä meritähden ja nemo-kalan (clown fish) vesilasiin. Nemo vapautettiin ja toivomme syvasti sen löytäneen kotikoralleille takaisin. Mukavan rantapäivän päätteeksi teimme vielä diilin, että samaisella veneellä lähdettäisiin reissuun vielä seuraavanakin päivänä ja jonnekin hieman kauemmaksi.
Me siis teimme diilin, varmaankin ihan keskenämme. Eipä näkynyt Emmanuel venettä missään laiturin lähettyvillä, kun lähdön aika olisi koittanut. Emme me kuitenkaan kauaa ehtineet asiaa ihmetellä, kun mukava veneenomistaja meidät pelasti sateesta seisomasta ja lupasi meille mukavan päivän paikoissa, joissa emme olleet vielä käyneet. Setä oli loistava opas ja kohteena oli mm. muutama hiano korallipuutarha. Mukana menossa laivapoikina hyörivät myös miehen kaksi poikaa, joista nuorempi oli kymmenisen vuotias. Kovin nuorena täällä tuntuvat lapset olevan töissä mukana.
Olihan Coronissa sentään yksi kohde, jonne ei tarvinnut veneellä reissata. Kuumille lähteille päästiin horrormaisella tricyclekuljetuksella. Eivät meinanneet kotterot saada jättiläismäisiä länsimaalaisia mäkiä ylös, ja hieman hirvitti myös ajolinjat pomppujen ja tienvieren seinämien välillä. Kaikki raajat tallella päästiin onnekkaasti kylpemään 40 asteiseen veteen. Ja nauttimaan ansaituista oluista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti